Parhaan elokuvan palkinnon sekä tuomareilta että yleisöltä voi oikeutetusti Wes Andersonin Fantastic Mr. Fox. En siitä blogissa raportoinut enkä täällä katsonut, koska olin sen jo Suomessa nähnyt. Kyseessä on hyvin perinteisin keinoin toteutettu nukkeanimaatioversio Roald Dahlin lastenkirjasta. Ratkaiseva tekijä on kuitenkin ohjaaja Wes Andersonin ohjaustyyli. Olen aina pitänyt hänen perinteisistä elokuvistaankin, mutta animaation kautta hänen hieman nyrjähtäneen maailmaansa oli helpompi upottautua kuin koskaan. Lopputulos on hänen paras elokuvansa. Lämminhenkinen, todella kauniin näköinen ja rikas animaatio. Suosittelen varauksettomasti.
Näin festareiden aikana monta hauskaa, vauhdikasta, shokeeraavaa tai vain taidokosta lyhäriä, mutta voittajat olivat niistä kaikken koskettavimpia.
En tästä parhaan lyhytelokuvan voittajasta aiemmin raportoinut vaikka olisi varmaan pitänyt. Se oli oma suosikkini ensimmäisen festaripäivän lyhäreistä. Animaatio perustuu Shaun Tanin samannimiseen lastenkirjaan, ja kirjoittaja/kuvittaja Tan (joka on työskennellyt mm. Wall-E:n parissa) on itse ollut vahvasti mukana lyhärin toteutuksessa. Lopputulos on todella hyvä näköinen ja lopulta hienovaraisen liikuttava kertumus nuoren miehen ja valtavan mekaanisorgaanisen olion kohtaamisesta.
Todellinen pöydänputsaaja oli kuitenkin aiemmin listaamani norjalainen Angry Man (Sinna Mann). Se on ulkoasultaan rujo, ja etäisesti analysoituna sen sanoma on yksinkertaistava ja alleviivaava. Se sai kuitenkin teatterissa allekirjoittaneen kyyneliin enkä taatusti ollut ainoa. Sen puolella on helppo seisoa ja se pitäisi saattaa mahdollisimman monen nähtäväksi. Siksi se voitti sekä tuomariston erityismainnan, yleisön valinnan ja Uniceff-palkinnon.
Toinen suuri suosikkini ja festareilta oli The Little Boy and the Beast. Kuten jo aiemmin mainitsin, se on yksinkertaisesti briljantti. Koskettava, hauska, persoonallisen näköinen ja hyvin animoitu. Täysin ansaittu parhaan TVtuonannon palkinto. Tämä on pakko haalia jostain nähtäville kokonaisuudessaan.
Lisämainintana on pakko nostaa esiin viimeisen (todella kovatasoisen) lyhärisetin helmi, Andreas Hykaden Love & Theft (films-valikon alta löytyy pätkä kokonaisuudessaan). Voimakkaan graafinen ja röyhkeästi kaikkealta lainaava teos palkittiin parhaasta originaalista musiikista. Vaikea olisikin kuvitella lopputuloksen toimivan lähellekkään niin hyvin ilman armottovasti pumppaavaa ääniraitaa.
Voittajia oli paljon muitakin, mutta nyt on pakko siirtyä pakkailun pariin ja aloittaa taival kohti kotia. Kiitos Ranska. Kiitos Annecy. Au revoir ja ensi kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti