Voittajia

Tämä on viimeinen kirjoitukseni reissun päältä. Saatan vielä palata festaritunnelmien läpikäyntiin myöhemmin, mutta nyt keskityn eilen illalla julkistettujen voittajien esittelyyn. Ja täytyy sanoa, että tuomariston maku meni harvinaisen hyvin yhteen omien valintojeni kanssa.

Täysi lista voittajista

Parhaan elokuvan palkinnon sekä tuomareilta että yleisöltä voi oikeutetusti Wes Andersonin Fantastic Mr. Fox. En siitä blogissa raportoinut enkä täällä katsonut, koska olin sen jo Suomessa nähnyt. Kyseessä on hyvin perinteisin keinoin toteutettu nukkeanimaatioversio Roald Dahlin lastenkirjasta. Ratkaiseva tekijä on kuitenkin ohjaaja Wes Andersonin ohjaustyyli. Olen aina pitänyt hänen perinteisistä elokuvistaankin, mutta animaation kautta hänen hieman nyrjähtäneen maailmaansa oli helpompi upottautua kuin koskaan. Lopputulos on hänen paras elokuvansa. Lämminhenkinen, todella kauniin näköinen ja rikas animaatio. Suosittelen varauksettomasti.

Näin festareiden aikana monta hauskaa, vauhdikasta, shokeeraavaa tai vain taidokosta lyhäriä, mutta voittajat olivat niistä kaikken koskettavimpia.

The Lost Thing

En tästä parhaan lyhytelokuvan voittajasta aiemmin raportoinut vaikka olisi varmaan pitänyt. Se oli oma suosikkini ensimmäisen festaripäivän lyhäreistä. Animaatio perustuu Shaun Tanin samannimiseen lastenkirjaan, ja kirjoittaja/kuvittaja Tan (joka on työskennellyt mm. Wall-E:n parissa) on itse ollut vahvasti mukana lyhärin toteutuksessa. Lopputulos on todella hyvä näköinen ja lopulta hienovaraisen liikuttava kertumus nuoren miehen ja valtavan mekaanisorgaanisen olion kohtaamisesta.

Todellinen pöydänputsaaja oli kuitenkin aiemmin listaamani norjalainen Angry Man (Sinna Mann). Se on ulkoasultaan rujo, ja etäisesti analysoituna sen sanoma on yksinkertaistava ja alleviivaava. Se sai kuitenkin teatterissa allekirjoittaneen kyyneliin enkä taatusti ollut ainoa. Sen puolella on helppo seisoa ja se pitäisi saattaa mahdollisimman monen nähtäväksi. Siksi se voitti sekä tuomariston erityismainnan, yleisön valinnan ja Uniceff-palkinnon.

Toinen suuri suosikkini ja festareilta oli The Little Boy and the Beast. Kuten jo aiemmin mainitsin, se on yksinkertaisesti briljantti. Koskettava, hauska, persoonallisen näköinen ja hyvin animoitu. Täysin ansaittu parhaan TVtuonannon palkinto. Tämä on pakko haalia jostain nähtäville kokonaisuudessaan.

Lisämainintana on pakko nostaa esiin viimeisen (todella kovatasoisen) lyhärisetin helmi, Andreas Hykaden Love & Theft (films-valikon alta löytyy pätkä kokonaisuudessaan). Voimakkaan graafinen ja röyhkeästi kaikkealta lainaava teos palkittiin parhaasta originaalista musiikista. Vaikea olisikin kuvitella lopputuloksen toimivan lähellekkään niin hyvin ilman armottovasti pumppaavaa ääniraitaa.

Voittajia oli paljon muitakin, mutta nyt on pakko siirtyä pakkailun pariin ja aloittaa taival kohti kotia. Kiitos Ranska. Kiitos Annecy. Au revoir ja ensi kertaan.

Never before

Päivitystahti on hiipunut loppua kohden mentäessä ja se johtuu ihan vain siitä, että allekirjoittaneen akuista alkaa loppua mehut. Silti olen nauttinut joka hetkestä. Tunnelma on ollut mahtava koko festarien ajan. Vaikken ole koskaan Sodankylän elokuvajuhlilla koskaan käynytkään, voin kuvitella, että siellä näkyy samankaltainen ilmiö. Siis kun suhteellisen pieneen, mutta eksoottisen kauniiseen kaupunkiin saapuu yhtäkkiä valtava joukko animaatio- tai elokuvahulluja. Kun joka toinen vastaantulija on hengenheimolainen, on hyvä tahto käsinkosketeltavaa.

Viime päivien kohokohdista sen verran, että olen päässyt kokemaan joitain asioita ensi kertaa. Kuten esimerkiksi saunomaan, juomaan Lapin kultaa ja uimaan järvessä Alppien äärellä!

Reippaat Finnanimation miehet ja naiset olivat parin vuoden byrokratiasodan jälkeen saaneet luvan ranskalaisilta pystyttää Annecyn rantaan palan suomalaista kulttuurivientiä aidoimmillaan. Kiitos bileistä ja hyvää näytti tekevän niin allekirjoittaneelle kuin kaikille niille rohkeille ulkomaalaisillekin, jotka telttaan uskaltautuivat.

Muut ensikerrat olivat sitten suoranaisia ensi-iltoja. Ensin oli vuorossa aiemmin mainisemani Despicable Me.

Kyseessä oli itse asiassa ensimmäinen kerta maailmassa kun kyseinen elokuva näytettiin oikealle yleisölle. Leffalla oli puolellaan myös varsinainen kotikenttäetu, sillä vaikka se on suuren rahan Hollywood-tuontanto, on toteutuksesta vastannut suurimmilta osin Universalin Ranskan studio.

Harmi vain, että lopputulos oli varsin mitäänsanomaton. Elokuvan design on suurimmilta osin onnistunut sekoitus eurooppaa ja amerikkaa. Parhaat kohtaukset ovat elokuvan päähahmojen, eli rikollisten nerojen välistä hilpeää kilvoittelua. Pahaksi onneksi joku (studion johtoporras), on päättänyt, ettei animaatioelokuva ole mitään ilman koskettavaa onnellisen ydinperheen arvokkuutta alleviivaavaa sanomaa. Eikä siinä mitään, jos se olisi tehty hyvin, mutta lopputulos tuntuu hieman väkinäiseltä.

Ennen Despicable Me:n ensi-iltaa sai hyvän käsityksen omasta festarikunnostaan ahtautumalla yhteen pääsalin kolmesta jonosta.

Vielä pidemmät jonot aiheutti kuitenkin tämän päivän Pixar-sessio. Olin onneksi kohtalaisen hyvissä ajoissa liikenteessä, joten sain jonottaa suht väljillä vesillä. Ja tällä kertaa näytös oli kaiken jonottamisen ja hikoilun arvoinen.

Ensin luvassa oli Toy Story 3:sta edeltävän lyhytelokuva Day & Nightin maailmanensi-ilta.

Kuten kuvasta näkyy, ollaan lyhärissä Pixarille epätyypillisissä 2D:n merkeissä. Pixar ei olisi kuitenkaan siinä asemassa missä se tänä päivä on, jollei lopputulos olisi jotain täysin erilaista.

En varmaan tee oikeutta yrittäessäni kuvata tekstissä sitä, minkäkaltainen lyhärin idea ja ilme on, joten sanonpahan vaan, että menkää katsomaan Toy Story 3, ihan vain jo sen takia, että näette tämän loistavan helmen stereoskooppisena.

Lyhärin katsomisen jälkeen ohjaaja Teddy Newton piti informatiivisen ja elävöittävän case studyn lyhärin tekemisestä. Newton pureutui todella hyvin idean syntyyn ja siihen, miten oli päätynyt varsin ennennäkemättömään lopputulokseen. Hyvän luennon päätteksi oli ilo katsoa lopputulos vielä kerran, kaikkea tietoutta rikkaampana.

Tämän jälkeen puheenvuoron sai Pixarin "3D sälli" Bob Whitehill. Hän vastaa pohjimmiltaan siitä, jos joku saa Pixarin elokuvia stereoskooppisesti katsottuna päänsäryn. Oli jälleen kerran ilo kuunnella Pixargurun avatessa studion kokonaisvaltaista suunnitteluprosessia. Ja ilo kuulla 3D:stä vastaavan omasta suusta se, ettei Pixar halua 3D:n nousevan esiin tarinan tai minkään muun elokuvakokemukseen vaikuttavan tekijän seasta, vaan tukevan niitä taustalla, kuten esim. hyvä elokuvamusiikki tekee.

Mutta nyt on pakko rientää. Illan ohjelmaan kuuluu ainakin vielä yksi tai kaksi satsia lyhäreitä. Toisaalta Ranskan futismaajoukkueen ensimmäinen ottelu Etelä-Afrikan kisoissa alkaa vajaan tunnin kuluttua...

Tämän jälkeen

Pikapäivityksenä vastaantulleita tärppejä ilman sen selkeämpää järjestystä:

Loistava design, erinomaista animaatiota, täysin turha toimintajuoni = tämän vuoden Oscar-voittaja lyhytanimaatioiden sarjassa.

Get the Picture (koko lyhäri)

Yksinkertaisesti kaunista.

Angry Man

Norjalaiseen lastenkirjaan perustuva, rujon koskettava tarina perheväkivallan piilottelusta.

AIDES - Graffiti

Kukkahattutätivapaata valistusta. Klassikko jo syntyessään.

Sour "Hibi No Neiro"

Pirteä kollektiviinen musiikkivideo.

Ähkyä pukkaa. Seuraavaksi luvassa tämän illan maratoonin starttaava Despicable Me.

Kesken päivä kakkosta

Aamupäivän istuin varsin mielenkiintoisessa 3DTV paneelikeskustelussa. Jos olin itse tarkastellut 3DTV:n haasteita aiemmin lähinnä tuotannolliselta kannata, nousi keskustelussa esiin sankka joukko muitakin haasteita aina rahoituksesta, terveydellisiin ja jakelullisiin ongelmiin. Plussapuolella mentiin lähinnä sillä samalla vanhalla immersiolla. Palaan tähän tarkemmin ainakin duunipresentaatiossa.

Seuraavaksi 4 näytöksen putki. Mukana kovasti odottamani kaupallisten töiden sarja sekä lisää TV-ohjelmia ja lyhäreitä. Lisäksi täyspitkä Eleanor's Secret. Lastenanimaatio, josta en osaa odottaa oikein mitään.

Lisäksi vielä yksi eilisen tärpeistä:

The Little Boy and the Beast

Tuolta löytyvä traileri esittelee lyhärin hienoa lookkia hyvin, mutta ei avaa kuin hiukkasen tämän briljantin seitsemänminuuttisen koskettavuutta.

Alkulämmittelyt

Olen viettänyt viimeiset 13 tuntia joko teatterissa tai terassilla. Oli pakko jättää kello yhdentoista myöhäisnäytökset väliin, jotta pääsen huomenna aamulla kunnialla konfrenssihotellille.

Paljon tuli siis nähtyä jo tänään. Koetan huomenna pitää iltapäivällä hieman pidemmän raportointitauon, jossa nostan tärppejä esiin. Tätä helmeä en kuitenkaan malta olla esittelemättä jo nyt:

Studio Baestarts - KJFG No.5

Alku pulkassa

Lippubingon lopputulos oli odotettua selkeämpi ja onnistuneempi, joten vedän osan aiemmasta räksytyksestäni takaisin. Liput on siis haettu ja kaupunkiin tutustuttu. Ilmassa on hyvää kuhinaa kun suhteelliseen pieneen (n. 50-60k asukasta) kaupunkiin saapuu tuhansittain animaationörttejä.

Tutkailtuani festivaaliopusta hieman tarkemmin on tänä iltana parempi keskittyä voimien keräämiseen. Ohjelmaa on tolkuttomasti ja kaikkea ei millään ehdi nähdä. Huominen alkaa kevyesti pelkillä festarinäytöksillä. Pari kokopitkää ja lyhärikokoelmia on jo merkattu kalenteriin. Vielä voi mennä aikaa teattereita ja tapahtumapaikkoja etsiskellessä. Tiistaina pitäisi olla täydessä iskussa luentojen alkaessa.

Perillä

Annecyyn selvisin leikiten, mutta seuraava haaste onkin suurempi, nimittäin näytöslippujen varaus/lunastus.

Ranskalaiset ovat viisaudessaan kehittäneet äärimmäisen sekavan systeemin festivaaliensa lippurumbaan. Lippuja on voinut osittain varata etukäteen, osa vapautui varattavaksi vasta tänään ja pitkin viikkoa tippuu lisää. Muuten tämä vielä menisi, mutta nettivaraussysteemi muistuttaa lähinnä excel-bingoa, jossa ohjelmiston nimet on korvattu LMHC, CMC LAMP tyyppisillä koodistolla. Sen lisäksi, että pysyy kärryillä siitä minne on jo varannut lippunsa, pitää myös kielivammaisena varoa tekstittämättömiä ranskankielisiä näytöksiä.

Lähden seuraavaksi tarkastamaan bingon tulosta ja poimimaan osan lipuista. Onneksi Annecyn ohjelmistoon mahtuu myös paljon avoimia näytöksiä, jonne voi vain kävellä sisään festaripassia vilauttamalla. Sitten pitäisi mahduttaa mukaan myös luennot, näyttelyt ja muu keekoilu. Mutta tämä taitaa olla niitä positiivisia ongelmia.

Tähän saakka olen tapellut hotellihuoneessa läppärin ääreessä lipunvarausten kanssa. Nyt on aika painella pihalle ja lähteä tutustumaan helteiseen Annecyn kaupunkiin.

Lähdön aattona

Annecya pukkaa.

Huomenna aamulla tämä poika lähtee lentäen Frankfurtin kautta Alppien varjoon Ranskan Annecyyn. Miksikö? No siellä satutaan viettämään koko tulevan viikon ajan maailman suurinta animaatiolle omistettua festivaalia.

6 päivää näytöksiä 6 eri teatterissa. Pitkiä elokuvia, tv-sarjoja, oppilastöitä, mainoksia, musiikkivideoita ja lyhäreitä. Kaikissa animaation eri muodoissa perinteisestä 2D animaatiosta stereokooppiseen 3D:hen ja stop-motioniin.

Festivaalimaratonin lisäksi luvassa on neljä päivää luentoja ja case-studyja maailman parhailta animaationtekijöiltä.

Kaikki tämä pittoreskissä Annecyn vuoristokaupungissa.

Mutta ennen kaikkea tätä herkkua pitäisi vielä pakata. Ja valmistella tusina muutakin seikkaa.

Tulen päivittämään tätä matkablogia (toivottavasti) päivittäin. Kerron tuoreimmat tunnelmat ja esittelen vaikuttavimmat työt. Seuraavan kerran päivitän blogia patonginpurijoiden maasta käsin. Au revoir ja siihen malliin.